Pääsiäisenä oli vaihteeksi aikaa lukea hieman viihdekirjallisuutta. Ostin Timanttipokkarin 2/2008 Menneisyyden jälki. Sen oli kirjoittanut pseudonyymi Piritta Lehto.

Se oli ihan hyvin kirjoitettu, kiva pokkari, jonka jaksoi lukea loppuun. Ajattelin, että jos tähän tasoon itsekin joskus pääsisin, niin se olisi hyvä juttu.

Itse osaan rakentaa kyllä juonen, mutta heikkoutena on tilanteita ja tunteita runsaasti kuvailevan tekstin tuottaminen. Olen nyt jotenkin oppinut viime aikoina tiivistämään ja vähentämään kaikki minimiin.

Mitäkö tarkoitan? No, tässä on yksi kohta tuosta pokkarista, joka selittää asian.

Milla ei saanut korskean oloista ja voimakastahtoista naista mielestään. Heidän välinsä olivat kartanon pihalla tapahtuneen kohtaamisen ja jonkinlaisen mittelön jälkeen olleet aivan normaalit, eivät erityisen tuttavalliset, mutta ei myöskään viileät. Kaisa ei ollut kysellyt mitään hänen ja Karin suhteesta, mutta ei ollut myöskään esiintynyt näkyvän torjuvasti tai vihamielisesti.

Täytyypä hieman harjoitella tuota. Noin saa nimittäin niitä kaivattuja merkkejä tekstiin vaikka juonessa ei tapahdu oikeastaan paljonkaan. Yritän kirjoittaa yhtä perusteellisesti sisäisestä mielenmaisemasta tuohon jatkokertomukseeni. Kyllä kai sitä osaa taas rönsyillä, kun on oppinut karsimaan?

Saa antaa palautetta, kunhan uusi teksti ilmestyy blogiin. Palaute olisi jopa suotavaa. :)

Sähköpostiakin saa lähettää. Kukaan ei olekaan vielä lähettänyt minulle mitään tuohon margitman-osoitteeseen. Sen pitäisi olla oikeastaan margitmän, mutta eihän ääkkösiä voi käyttää...